Ups and downs, Mendoza

Mendoza 7.2-11.2.

Istuin bussissa ja kirjoittelin reissuvihkoon, sen minkä auringon valon aikana vielä kerkes. Reissuvihon pohjalta pyrinkin tämän blogitekstin kirjottaa. Onneks olin kaukaa viisas, nyt on nimittäin paljon helpompi kirjottaa viikon takaisista asioista.

Lähtö Mendozaan koitti siis tasan viikko sitten torstaina. Bussimatka kesti 15h ja aika meni kuin siivillä. Ekat viis tuntia maisemia katellen ja eväitä syöden (joo niitä oli paljon) ja loput 10h unten mailla. Kui helppoa! Bussikin oli ihan mahtava. Ei siis sellaisia, mitä Suomessa, vaan penkit oli pikemminkin isot nojatuolit, jotka sai taitettua lähes makuuasentoon. TVstä pyöri leffoja ja paikallista musiikkia pysty kuuntelee omilla kuulokkeilla. Leffat jäi osittain kattomatta, nukutti niin hyvin. Autot ja bussit -ne on nimittäin sellasia paikkoja, missä on maailman paras nukkua.

Aamulla saavuttiin Mendozaan ja kaikki sujui loistavasti. Kaikki oli tosi avuliaita ja auttoi meitä mielellään. Buukattiin samalla bussiliput Santiagoon (jep jep..) sillä meille kerrottiin, että sunnuntaina on mahdollista jo matkustaa Chileen. Andeilla oli ollut pari päivää aiemmin paha myrsky, joka oli tuhonnut tien totaalisesti. Tuli vähän yllärinä koko myrsky, sillä ollaan nähtävästi oltu jonkin asteisessa uutispimennossa, sillä ei tiedetty koko asiasta mitään. Kuulosti muutenkin niin absurdilta koko tien rikkoutuminen, että sinisilmäisesti uskottiin pääsevämme Santiagoon silloin kun pitikin.

Rinkat selässä käppäiltiin hostellille päin ja fiilis oli loistava. Reppureissuja olikin ollut ikävä!
Hostelli (Mendoza inn, suosittelen!) oli todella hyvä. Hostellin patio eli sisäpiha oli ihana. Siellä oli mm. palmujen ympärillä pöytiä ja keskellä pihaa uima-allas. Hostellilla soi musiikki aamusta iltaan ja henkilökunta oli oikein kiva ja erittäin englanninkielen taitoinen. Ihanaaa oli puhua englantia sönkköespanjan sijaan :))

Nukuttiin 8 hengen dormeissa eka yö, eli: minä ja Venla ja viis argentiinalaista poikaa. Mikäs siinä, tutustuupahan uusiin ihmisiin. Ja eihän noita dormeja ole hinnallakaan pilattu, sillä yhdestä yöstä maksaa yleensä about 9€.

Ekana Mendoza-päivänä buukattiin hostellin kautta viinitour, joka sisälsi vierailut ja viinin maistelut tehtaalla ja viinitilalla, sekä vierailun oliiviöljy-yrityksessä. Tour oli kiva ja helppo, mutta ajateltiin kuitenkin seuraava kosketus viinitiloihin tehdä ihan ominpäin.

 

Onnellisina herättiin seuraavaan päivään, joka ei kuitenkaan ollut enään niin täydellinen kuin edellinen. Kaikki wihiijeeihanaa-fiilikset oli tämän päivän jälkeen tipotiessään. Tuona päivänä kaikki meni pieleen.

Päivä alkoi sillä, että kuultiin myrskystä uutta infoa. Käveltiin bussiasemalle ja alettiin selvittämään asiaa. Siellä meille sanottiin, että ei ole mitään mahdollisuuksia päästä Chileen seuraavana päivänä. "Ehkä maanantaina, ehkä tiistaina, ehkä 10 päivän päästä." Mañana, mañana... Tieto tuli aika tyrmäyksenä, sillä meillä ei ollut aikaa jäädä Mendozaan odottelemaan teiden raivaamista. Tiinan, Maaritin ja Marikan Buenos Airesiin saapumiseen oli aikaa enään viikko ja me ei voitu ottaa riskiä, että ollaan jumissa jommalla kummalla puolella Andeja silloin kun ne tulee Argentiinaan. Saatiin bussilipuista rahat takaisin ja ruvettiin selvittämään lentoja Mendoza-Santiago. Jepjep! Lennot oli uskomattoman kalliita. 40 minuutin lento halvimmillaan 300€. Oisi tullut niin kalliit minuutit, että ei vaan ollut enään mitää järkeä. Samalla hinnalla saatetaan saada menopaluut BA:sta käsin, joten piti ajatella järkevästi. Niin kauhealta kuin se tuntukin, Santiago oli jätettävä seuraavaan kertaan.

Kuva kertoo fiiliksen. Päivä Mendozassa oli hukattu internetsivujen selaamiseen, bussiasemalla ramppaamiseen (joista tuli joka kerta semmonen 6km lenkki) ja mm. turisti-infossa vierailuun. Ainiin, turisti-infossakaan kukaan ei puhunut englantia. Ei kukaan. Siinä vaiheessa kun toisen bussiasemavierailun jälkeen astuttiin pihalle keskelle ukkosmyrskyä, salamat räiskyi ja vettä satoi kaatamalla, olin valmis ostamaan sen lentolipun Helsinkiin asti.
Hahaha, no ei vaan. Katottiin Venlan kanssa toisiamme, sitten taivasta ja ruvettiin nauramaan.

Onneksi ei olla vakavan sortin immeisiä. Ajateltiin kuluttaa loppupäiväkin koneella ja ruvettiin googlamaan Argentiinan rantakaupunkeja. Suurin osahan niistä on Atlantic coastilla, eli aivan vastakkaisella puolella, mutta tiedettiin että myös muualla Argentiinasta löytyy rantoja. Suurien jokien rannoilla on beacheja eli ns. rantakaupunkeja. Suolaista vettähän se ei ole, mutta who cares. Nettiä selailemalla törmättiin kaupunkiin nimeltä Rosario. Googlen kuvahaun perusteella se näytti lupaavalta. Oli rantaa, oli hiekkaa, siellä pysty uimaan. Kaiken lisäksi kaupunki oli vähän niinkuin kotimatkalla, sillä siitä kestäisi enään vain 4h Buenos Airesiin. Tuumasta toimeen, ja ei muuta kuin bussiliput Rosarioon! Tällaista kai sen reissaamisen pitää ollakkin, suunnitelmat muuttuu eikä koskaan tiedä mitä lopulta tapahtuu.

siellä ne Andit on

Bussiliput Rosarioon hankittuna oli seuraava päivä Mendozassa huomattavasti huokeempi. Lähdetiin bussilla Maipuun (jossa sijaitsee suurin osa Mendozan viinitarhoista ja -tiloista) ja vuokrattiin sieltä pyörät.

Saatin kartta, johon oli merkattu viinitiloja, oliiviöljytiloja ja suklaatehdas, joissa voisi omatoimisesti vierailla. Arvatkaan vaan vierailtiinko suklaatehtaalla ;) 

Omatoiminen pyörä-tour oli super kiva. Sai mennä sinne minne huvitti ja pysähtyä katselemaan maisemia jos siltä tuntui. Ja mikäs noita maisemia katellessa! Viinitarhoja viinitarhojen perään, välillä toisella puolella tietä viinitarhoja ja toisella puolella tietä oliivipuita. Lisäksi taustalla näkyi Andit lumisine huippuineen. Aijjai, kyllä me naatittiin.

 Vierailtiin perheyritys suklaatehtaalla, jossa saatiin heti aamutuimaan juoda suklaaliköörit ja maistella omatekoista suklaata. Sen jälkeen pyöräiltiin viinitilalle, jossa maisteltiin erilaisia viinejä ja kuultiin viinin tuotannosta. Aamupäiväisen viinitissuttelun jälkeen suunnattiin vielä yhdelle viinitilalle syömään. Ruuat oli parhaimmat ikinä.

Harmi, että yhtäkkiä huomattiin hankkineemme itsellemme älyttömän kiireen. Oltiin 16km Mendozasta ja bussiin lähtöön ei ollut enää paljoo aikaa. Ei auttanut ku ottaa taksi alle ja sanoa kuskille "muy rapido a la terminal de omnibus!" Ja kerettiin kuin kerettiinkin Rosarion bussiin. Viimeisinä, hehe. Matka jatkui kohti Rosariota ja siitä reissusta taidan tehdä ihan erillisen blogitekstin, sillä tämä teksti ei muuten päättyisi koskaan. Zau!

Ansku