tarkoitus oli ajoittaa tää viimeinen blogipäivitys Lontoon kentälle ja tappaa siinä samalla kuuden tunnin vaihtoaikaa ennen Helsingin lentoa. Aikaeron takia kuitenkin menetettiin kokonainen yö, joten voitte varmaan arvata missä pisteessä tajunnantaso oli siinä vaiheessa. Ei kovin korkealla! Lontoossa oli aikainen aamu, vaikka oma kello löi keskiyötä ja halusi enemmän kuin koskaan nukkumaan. Sen verta sekavissa tunnelmissa meni tunnit Lontoon kentällä, että jälkikäteen ajateltuna kaikille parempi, että läppäri jäi handbagiin. :)
Nyt voi olla parempi ajoitus palata viimeistä kertaa Argentiinaan.
Buenos Aires jäi menneisyyteen tasan viikko ja kaksi päivää sitten. Tiivistettynä sinne jäi kotikatu Julian Alvarez, lempparikiskatäti Carina, ruuhkainen Santa Fe, Carren matelevat jonot, ystäviä ja kavereita, kimppakämppä, jonne saattoi joku vain pölähtää kyselemättä kylään, liian monet dulce de leche-överit, halpa viini, laiskuuntumista edesauttaneet pesula-, siivous- ja kotiinkuljetuspalvelut sekä paljon paljon muuta oleellista. Sinne jäi viiden kuukauden täydeltä kasa niin arkea, kuin huimia muistoja ja kokemuksiakin, joita sulatellessa voi mennä vielä se toiset viisi kuukautta.
Kuten aiemmin mainitsinkin viimeinen viikko oli yhtä hullunmyräkkää. Se oli ajan tehokasta käyttöä, hetkestä ilon irtiottamista, nauttimista joka askeleesta ja elämistä joka sekuntissa. Tuliaisten ja pakkailujen ohella siihen sisältyi paljon halauksia ja heippoja, naurua ja kyyneleitä, sekä hyvästejäkin. Kuitenkin kaiken haikeuden ja heippojen lisäksi takaraivossa kolkutti koko ajan pikku innostus, että ihan kohta ollaan ystävien keskellä kotiSuomessa, jossa huhujen mukaan vallitsi jo täys kesä!
Brunssi ja kaksi erittäin hyvää syytä matkustaa jatkossa Ruotsiin 
Vaikka nyt kun Suomen paluusta onkin jo reilu viikko ja jetlagikin alkaa olemaan jo historiaa, ei vieläkään oikein pysty niputtamaan tätä viittä kuukautta yhteen. Joo, oli kivaa ja oli erilaista. Oli loistava kokemus ja opin hirveästi. En pidä asioita itsestäänselvyytenä ja osaan arvostaa nyt enemmän asioita, mitkä täällä Suomessa ihan oikeasti toimii. En valita (toivottavasti) enään niin paljon pienistä merkityksettömistä asioista, enkä pelkää enään niin paljon hämähäkkejä tai ukkosta. :D Kaikkeen tottuu!
Nyt kuitenkin kutsuu arki ja rutiinit Suomessa, ja mitä parasta kesä (toivon mukaan inkkari) edessä. Blogi hiljenee ja Ansku kiittää ja kumartaa, adios!
"La vida es como un espejo: te sonríe si la miras sonriendo
~ Life is like a mirror, if you smile at it it will smile back."
Pus!
Ansku
.
