Minimaalisia kulttuurishokkeja

Ajattelin viikonlopun kunniaksi jakaa teidän kanssa muutaman kummallisuuden, mitä oon kohdannut täällä ollessani. Näin reissun alussa, moni asia tuntuu vielä uudelta ja oudolta, mutta varmaan aika piakkoin näihinkin turtuu ja jossain vaiheessa kummallisuudet on osa arkea. Takana vasta reipas kolme viikkoa "argentiinalaisuutta", joten tuskin ne tähän vielä loppuu. Ehkä nää päivittäiset pikkujutut on jonkin tapaisia minikulttuurishokkeja, jotka (ainakin vielä) kummastuttaa ja ihmetyttää. Tai naurattaa.

Aloittakaamme tästä:

Ostin mehua, sain maitoa.

...Tai jotain niiden välistä. Ostin soijamehua! Ihan oikeasti... soijaa omenamehuun? Jännittävä yhdistelmä, mutta ei hyvä. Irvistellen sainkin kuin sainkin tuon kumottua, tarpeeks hyvin kun uskottelin itselleni sen olevan kylmää maitoa, joka jostain syystä maistui makealle omenamehulle. Öhh.
Tämän virheostoksen jälkeen metsästin vielä hetken sitä ainoaa oikeaa omenamehua, kunnes luovutin. Juon sitä sitten Suomessa!






Jatkakaamme kuitenkin maitopohjaisilla tuotteilla, koska ne on sen verran huvittavia tällä puolen palloa. Maitorahkoja ja raejuustoja on turha edes etsiä, mutta maitoa ja jugurttia löytyy:

     

pusseissa!! 

Okei, niitä on mahdollista ostaa myös tavallisissa "astioissa", mutta pussivaihtoehdot on paljon halvempia = opiskelijaystävällisempiä. Näitä me siis roudaamme kaupasta kotiin ja noh melko usein. (Suomalaiset ja maito - I know)

 Oli muutenkin vaikea käsittää, miten homma toimii. Kaiken järjen mukaan puukolla avaamisen jälkeen maidot ja jugurtit on pitkin jääkaappia. Mutta eii, argentiinalaisilla on tähänkin ratkaisu; pusseja varten suunniteltu kannu.

Meidänkin keittiöstä löytyi sellanen pikkuetsintäoperaation jälkeen. Miksipä siis käyttää pahvia, kun voi käyttää muoviakin? Hmmm....



Kaupasta löytyy näitä ihmeellisiä asioita paljon lisääkin, mutta jottei nyt ihan ruokapainotteiseks menis keskitytään johonkin muuhunkin. Ihmeellisin asia mikä kummastutti ekoista päivistä alkaen oli liikennevalot. Autoilla on juu ihan normaalit punainen-keltainen-vihreä värit, ei siinä mitään, mutta mites jalankulkijoilla? Punainen ja valkoinen. Me ei vihreitä päin mennä.

"Hei, valkoset vaihtu!"

Täytyy kuitenkin olla kiitollinen edes noista valoista, sillä on erittäin todennäköistä, että jalankulkijoille liikennevaloja ei ole ollenkaan. Saattaa olla isokin tie, ja niitä ei vaan ole. Jalankulkijoiden on seurattava autojen liikennevaloja. 

Aluksi se oli hitusen hankalaa, nimimerkillä 'Melkein Mercedeksen alle jäänyt' kun en tajunnut katsoa autojen liikennevaloja. Nyt kuitenkin tähänkin asiaan on jo tottunut, eikä se tunnu enään edes ongelmalta. Ihme kyllä.

Lisää ihmetyksen aiheita on tuonut muun muassa apteekki ja joidenkin baarien "vessamyynti". 

Apteekki on täällä uskomaton. Sieltä saa kaikkea. Tarvisisitpa sitten hiusväriä, sukkahousuja, rahavyötä, ponnareita, ihan mitä vaan, apteekista löytyy! Isoimmat niistä on jopa verrattavissa Suomen Sokokseen. 

Kummallisinta (minun mielestä) on kuitenkin se, että siellä on jäätävät makeisvalikoimat. Löytyy irtokarkkeja, suklaata, keksejä ja muroja. Oon jotenkin aina mieltänyt apteekit "terveellisiksi", mutta täällä on kyllä muutettava ajatustapaa. Vai mitä luulette, kuinka terveellisiä noi Nesquik-murot on? 

Koska en malttanut kuitenkaan olla puhumatta ruuasta, lisää on luvassa hehe. Nimittäin baarin vessassa törmättiin jännään tilanteeseen. Siellä oli nimittäin nainen pitämässä ns. kioskia. Löyty sipsejä, suklaata, purkkaa, menthoolia, sytkäreitä, kyniä... Kaikkee mitä baari-illan aikana vois tarvita. Nälän yllättäessä, ei muuta kun vessaan haukkaamaan purtavaa! :)

Pahoittelut laadusta, kuva on puhelimella nopeasti räpsäisty salakuva ;)

Siinä pitkälti tähän mennessä hauskimmat/kummallisimmat pikku "shokit", mitä vastaan on tullut. Haluan kuitenkin jakaa vielä muutaman asian, mitä vastaan ei ole tullut. Niitä asioita on paljon, ja ei en aio kertoa jokaisesta pitkää litanjaa, koska muuten tästä blogipläjäyksestä tulisi valtava. Kaksi asiaa, mitkä ehkä eniten loistaa poissaolollaan on:

  

Applen tuotteet ja xylitol. Xylitol on joo aika perus, mutta kyllä sitä Euroopasta aina jostain löytää. Edes vähän. Edes Airwavesia. Täällä ne tuskin edes tietää mitä xylitol on. Mullon ihan oikeasti jo ikävä kunnon purkkaa ja hammastahnaa! Harmi kun en tajunnut tuoda sitä mukanani :D

Toi Apple on sitten taas jo vähän kummallisempi juttu. Täällä ei ole ainuttakaan Applen tuotetta myynnissä (ainakaan virallisesti). Eipä ole argentiinalaisilla iPhoneja, iPadeja tai Maceja, ellei sitten ole poistunut maasta ja hakenut muualta. Tästä asiasta puhuttiin koulussa ja Apple ei vissiinkään ollut valmis tekemään investointia tullakseen Argentiinaan ja päätti mennä naapurimaahan Chileen. Nokiallehan se on hyvä juttu, nimittäin Nokioita täällä kyllä on ja Lumia-mainoksia näkynyt jonkin verran (tai sitten niihin kiinnittää vain huomion). Puhelinliikkeessäkin työntekijällä oli täsmälleen samanlainen Nokia Lumia kuin mulla! Jeejee.

Kummallisuudet oli kuitenkin tältä erää tässä. Jatkoa luvassa, jos niitä tulee vastaan tarpeeksi.

Heräsin tänään tosi aikasin (vaikka on vapaata), sillä viimeyö ja aamu oli semikuuma. Jos säätiedotuksia on uskominen, tänään on luvassa +37 asteinen päivä, eli ei ihan vielä pitäis helpottaakaan. Ollaan menossa Parque Norteen, super isoon ulkouima-allasmestaan polskimaan ja ottamaan ardea! Siitä kerron ehkä myöhemmin, zau!

Ansku

Vamos a la escuela

Hola Finlandia!

Koulu hurahti käyntiin kunnolla tossa neljä päivää sitten. Elämä onkin pitkälti pyörinyt sen ympärillä, sillä Welcoming partyjen ja cocktail-tilaisuuksien jälkeen aloitettiin opiskelu kaikella muulla kuin pehmeellä laskulla. Kuudelta herätys, kasiin kouluun, ja neljältä kotia kohti. Niin paljon informaatiota lyhyessä ajassa, että huhh, ei ihmekään kun ei blogin päivitys oo käynyt mielessäkään. Onneks reippaan viikon päästä koulupäivät lyhenee huomattavasti ja lisäksi ylimääräsiä vapaapäiviä satelee hallitukselta minkä kerkiää.

Universidad Argentina de la Empresa

Luokka vaikuttaa hyvältä. Meidät jaettiin kahteen ja meidän B-luokasta löytyy suomalaisia, ruotsalaisia, saksalaisia, ranskalaisia ja yhdet kappaleet meksikolaisia ja venäläisiä. Viikon päästä luokkaan pamahtaa vielä paikalliset, eli oikein hyvä kulttuurimix. Ainiiin, pakko kertoa, että meidän yliopiston sisältä löytyy Subway ja Starbucks. Hieman hämmentävää!

Koulu itessäänkin on ollut erittäin jees. Kuten aiemmin kerroinkin niin motivaatio espanjan opiskeluun on kohillaan. Pääsin keskitason ryhmään ja nohh töitä on tehtävä, etten joudu potkituks ykköstasoon. Alettiin nimittäin opiskelemaan kielioppiasioita, mitä en kerennyt opiskelemaan Lahden espanjan tunneilla edes suomeksi. Noo opiskellaan ne sitten suoraan espanjan kielellä, kui heleppoa! Muut oppitunnit onkin (luojan kiitos) englanniksi ja ne on käsitellyt mm. kulttuuria, bisnes-etikettejä, markkinointia ja Argentiinan historiaa. Iskä varmaan putoaa tuoliltaan kun lukee tän, mutta oon ollut erittäin kiinnostunut Argentiinan historiasta. Luennot kesti sen 3 ½ tuntia ja kuuntelin koko ajan ja tein muistiinpanoja. Minä!! Argentiinan historia ja poliitikka (en olis ikinä uskonut että sanon näin) on supermielenkiintosta. Jokaisen tunnin jälkeen on ihan hämillään siitä, että miten asiat voi hoitaa noin, miten tollasta voi edes tapahtua ja mitä ihmettä noiden päättäjien päässä liikkuu?! Nyt tunnen ainakin olevani toisella puolella maapalloa, tää valtio on nimittäin totaalinen Suomen vastakohta.

Nyt kuitenkin ajatukset pois koulusta, sillä tänään on torstai eli meinaa viikonlopun alkua. Suunnitelmia ei vielä ole, mutta toivon mukaan siihen liittyy paljon auringossa makaamista. Tänään ainakin olis tiedossa "Free Argentinian Food and Drinks" häppeninkiä. Ellei sitten luvattu ukkosmyrsky pamahda päällemme. Ilmanen ruoka kyllä maistuis, että toivottavasti pysyy poissa ja pitkään. Eihän se ukkonenkaan pahaa tekisi (vaikkei mun lemppareita olekaan), sillä kirjoittelen tätä blogia +36 asteisen päivän jälkeen ja voin kertoa, että ilman ilmastointia tuntuis pahalta. Koulumatkat tuntuikin. Ei mulla muuta tälläkään kertaa, vähän voin pahoitella kuvien puutteesta ja laadusta. Kiirettä on piisannut ja kamera on enemmän kuin kerran unohtunut kotiin. Siitä huolimatta, ihanaa viikonloppua kaikille!

Ansku

Viimeisiä lomapäiviä

Moikka!

Viime päivityksestä onkin jo tovi, mutta yritän nyt tiivistää tärkeimmät kuulumiset. Päivät alkoi jossain vaiheessa menemään sekaisin lomailun jälkeen, joten vaikea sanoa mitä tapahtu milloinkin ja missä järjestyksessä. Ajatus on tärkein, järjestyksestä viis :)

Yhtenä näistä päivistä käytiin katsastamassa Japanilainen puutarha. Katottiin kartasta, että "Jardin Japonés" kuulostaa kivalta ja on kävelymatkan päässä. Sinne siis.
Buenos Airesin puistokulttuuri on muutenkin aika huikea, sillä täällä on paljon puistoja, joissa on aina ihmisiä piknikillä, nukkumassa, tai seurustelemassa kavereidensa kanssa. Tää kyseinen Japanilainen puutarha ei kyllä tähän puistokulttuurikategoriaan millään tavalla liittynyt, vaan oli ennemminkin nähtävyys turisteille.

Hieno se oli silti. Puisto oli tosi kaunis ja siellä tepastellessa jotenkin unohti sen, että suurkaupunki on ihan vieressä.

Meinasin tosin sulaa, koska oli niin kuuma. Toisinaan piti paeta varjoihin viilentymään, että pystyi jatkaa matkaa. (psst. tämä ei ole valittamista eikä kettuilua, vaikka kuulinkin villiä huhua että Suomessa on tällähetkellä jopa 60 astetta vähemmän!)

Se oli hieno puutarha se. Muistoksi jäi kivoja kuvia ja kaksi palanutta päänahkaa. :)  

Muuten viikko kuluikin pitkälti hengaillessa ja shoppaillessa. Shoppailu oli lähinnä "täsmäiskuja" kauppoihin, sillä päämääränä oli löytää kouluun sopivat business-vaatteet. Kaikki ihanat kesämekot piti kauppa kaupan jälkeen jättää rauhaan, ja keskittyminen suunnata valkoiseen kauluspaitaan ja mustaan kynähameeseen. Tylsää. Ajateltiin vielä jotenkin todella eurooppalaisesti, että "mennään H&M:ään ja ostetaan ne halvalla sieltä." Hahaa, no eipä ole paljoo H&M:iä täällä näkynyt! (joka on tavallaan ihan positiivista) Pari päivää siihen sitten menikin, että saatiin koululookit kasaan. Alla yleisön pyynnöstä kauan odotettu business-yhteiskuva :)

Pikku selvitys vielä uteliaille, että miksi ihmeessä näytämme tuolta. Opiskelen siis Universidad de La Empresa:ssa business-studies opintoja (jotka poikkeaa aika reippaasti Lahden matkailun alan opinnoistani, heh.) ja meiltä vaaditaan formal clothing eri tilaisuuksissa, seremonioissa ja noh espanjan tasokokeessa. 

Koulusta kerron lisää myöhemmin, kun olen viisaampi. Oikea koulu alkaa vasta maanantaina, ja näiden orientaatiopäivien pohjalta on hieman vaikea selittää. Lukujärjestys ainakin kuulosti lupaavalta, vaikka eniten odotankin espanjan kielen kursseja. Tavoitteena oppia se kieli kunnolla, että vois paikallisille vastata muutakin kuin "Si" tai "Gracias". Sitä odottellessa!

Ansku 

     

Sweet home

Täällä taas!

Pari päivää meni kaupunkia ihmetellessä. Ja ihaillessa. Tuntuu, että mitä enemmän näkee katuja ja kävelee kortteleita, sitä enemmän tähän kaupunkiin ihastuu. Niin erilaista ja mielenkiintoista, ja ripaus latinalaisuutta. Ehkä se sitten tarkoittaa sitä, että oikeassa paikassa ollaan :)

Assar ja naiset

Eilen käveltiin Recoletan hautausmaalle, mikä on vissiinkin yksi Buenos Airesin suosituimmista nähtävyyksistä. Mene ja tiedä, mutta aika vaikuttava se oli. Ja pikkuisen pelottava. Onneksi arska paistoi taivaan täydeltä ja plus asteita oli reipas 30C, joten jäipähän creepyt hautakammiot vähemmän creepyiksi. Joihinkin hautakammioihin näki jopa suoraan sisälle hrrr. Välillä innostuttiin (me tytöt, ei Assar) vähän epäoleellista asioista, kuten aurinkorasvasta ja korvattomista kissoista.

Korvattoman kaveri

Tänään kuitenkin koitti the day, nimittäin kotiin muuttopäivä! Loppuipahan minunkin asunnottomuus vihdoin. Oli muutenkin jo aika lähteä sieltä hostellilta, nimittäin Venlan kanssa meinattiin lähtiessämme rikkoa mikrokin. Tiedoks vaan kaikille, että alumiinikattiloita ei sit voi laittaa mikroon. Hehe. Innolla odotan, mitä mun ja Venlan kokkausvuorot tuo jatkossa tullessaan! Mikroa ei kuulemma enään saada käyttää.

Nyt asustellaan täällä uudessa kodissa, joka yllättäen on parempi mitä kuvat antoi ymmärtää. Tiluksia on riittämiin, ilmastointi toimii ja täällä on kahvinkeitin.

Venlan kanssa vedettiin pitkää tikkua kumpi saa isomman huoneen, kävi niin, että hävisin.
En masennu, vaikka kanssa-asujani tituleerasivatkin huonettani  "hieman vaatimattomammaksi pimeäksi koloksi". Noo, vaatimattomuus kaunistaa, katsokaa vaikka :)

Vuokraus oli yllättävän helppo, sillä meidän ei tarvinnu maksaa mitään ennen kuin nähtiin asunto.  Kirjoitettiin sopimukset ja maksettiin vuokra, that's it.


Nyt ilta hengaillaan asunnolla. Korkataan kämppä kunnon illallisella, menú:na pihviä, salaattia ja punaviiniä. Maassa maan tavalla.

  Ansku kiittää ja kuittaa.

Heippahei, hengissä ollaan!

Matkustus sujui suhteellisen kivuttomasti unia ja leffoja katellen. Eipä aikaakaan kun Buenos Airesin arska jo killitti lentokoneen ikkunoista silmiin. Ulkona oli kuuma ja sehän passas!
Sen jälkeen päivä oli lähinnä selviytymistä matkalaukkujen kanssa kohti hostellia (jossa siis ollaan väliaikaismajotuksessa maanantaihin saakka) ja paikkoja ihmetellessä. Aikaerokin vähän ramas, joten eipä tehty sen ihmeempiä.

Tänään sit alkoi jo tapahtumaan. Ajateltiin lähteä katselemaan kaupunkia ja tottakai merta. Nohh, siinähän oli pari muuttujaa ja eihän me sitä merta nähty. Paikallinen jahti klubi omisti juuri sattumoisin ihan kaiken sieltä niin ei meitä sinne päästetty. Joku toinen päivä uus yritys ja reitti. Onhan meillä aikaa!

Kotimatkasta ei myöskään jännitystä puuttunut. Latinalainen Amerikka näytti meille valkoisille turisteille, että varovainen on vähän niinku oltava. Etenkin metroissa. Ostettiin liput ja mentiin metroon, mutta kappas meitä olikin vissiin seurattu ja viime hetkellä samaan osioon metrossa änkesi pari vanhempaa rouvaa ja mies. Kyseinen mamma tönäs mua ja halus välttämättä päästä viereeni, jossa ei tosiaan tilaa ollu. No, aattelin että ole sitten siinä ja lähinnä mietin, että miks se tujottaa mua. Puristin kuitenkin laukkuani, vainoharhainen kun olen. Vainoharhaisuus tälläkertaa kannatti, sillä sama nainen lähtiessään tönäs Hetaa ja vei samalla sen lompakon. Ja todella huomaamattomasti. Huhhuh, toka päivä ja heti kävi näin. Mutta opittiinpahan taas olemaan entistäkin varovaisempia vaikkei mitään huithapeileta olla oltukkaan! Ja siis, onhan meillä Assar henkivartijana, joten ei hätää äiti, kyllä me täällä pärjätään :) Nyt vaan brunaa pintaan niin ei niin paljon loistettais näiden latinoiden keskellä!

ei-niin ruskeat suomalaiset

Ilta meni kuitenkin mukavammissa merkeissä, käytiin syömässä ihan oikeaa pihviä ja "ruoka oli hyvää ja sitä oli tosiaan riittävästi". Omnomn. Kaikenkaikkiaan kaupunki vaikuttaa super ihanalta ja uskon, että tuun viihtymään oikein hyvin. Buenos Airesissa on vähän Pariisia ja vähän Barcelonaa, eli ei hullumpi combo. Ekstrana se, että ihmiset vaikuttaa tosi ystävällisiltä ja avuliailta. Vaikkei ne englantia puhukaan (pakko siis opetella viimein se espanja, hehe). En malta oottaa, mitä kaikkea tää vaihto tuokaan tullessaan!

Mutta se tältä erää, palaillaan! Hyvää yötä!

-Ansku

Pakkaamista ja paniikkipuheluita

Huomenna se sit tosiaan koittaa. Lähtö toiselle puolelle maapalloa, reilu +30 asteiseen Buenos Airesiin. Matkustus kestää kevyet parikyt tuntia, joten ihan huomisen puolella en sinne vielä kerkiä. Mutta torstaina oon sit jo siellä, hullua! Ekat päivät (luojan kiitos) vaan lomaillaan ja "paluu arkeen" eli kouluun tapahtuu vasta reilu viikon päästä. Ei siis hätiä mitiä! Jos vaikka kerkeis tottumaan ilmastoon siihen mennessä.

Tää päivä ja yö onkin sit pyhitetty pakkaamiselle, sillä tänään en vaan enään pysty siirtää sitä seuraavaan päivään. Pakkaaminen kun ei tosiaan ole mun juttu. Viikonloppureissuillekin lähtee yleensä se vähintään kolme kassia "näitä saattaa tarvita"-tavaroita, niin mites sitten puolen vuoden reissulle? Oivoi. Onneks mulla on sentään Venla, jonka kanssa ollaan soiteltu koko päivä paniikkipuheluita ja heitelty turhia vaatteita jokaisen puhelun jälkeen pois :D

Konstakin olis halunnut päästä reissuun, mutta ei taida tällä kertaa mahtua mukaan :/

Mutta minä lähden jatkamaan, vielä ois paljon hommaa. Seuraavan kerran kertoilen kuulumisiani sitten ihan paikan päältä! Jännittävää. E muuta kuin adios! <3

Lähdetään kauas pois
sinne mis on lämmin
ja niin paljon elävämmin
loistaa tähdet ja kuu
ei se voi olla väärin
lähtee maailman ääriin

Raappana-Kauas Pois