Takatakatakakesä

Hehei, Buenos Airesista moikka :)

Ollaan noin viikon verran saatu nauttia loistavista keleistä ja niistä piristyneinä touhuttu kaikenlaista. Johan täällä kerkeskin olla pari niin kylmää viikkoa (tai ainakin aamuja ja iltoja), että pelkäsin toukokuussa käveleväni pipo päässä pitkin Bairesin katuja. Hätäpäissäni kerkesinkin jo käymään takki-, housu- ja kenkäkaupoilla ;) Mutta onneksi ei ihan vielä tarvinnutkaan kiskoa sen enempää nuttua niskaan. Nyt ollaan menty pitkin viikkoa yli 25 asteen ja tänä viikonloppuna oli jo niin kuuma että sai laittaa hamosen päälle ja arderasvaa nenänpäähän. :) Kesä tuli takaisin, ylävitonen sille!

Viikko sitten meillä oli täällä vieraita Santiagosta, (luokkalainen Lahdesta tuli viikonlopuksi kylään), joten päästiin taas kiertelemään La Bocaan ja San Telmoon. Mutta mikäs niitä kujia on käppäillessä, ei ne ainakaan vielä alkanut kyllästyttämään.

Viime päivinä aika on ottanut kauhean loppukirin ja tuntuukin siltä, että vapaapäivät ja koulupäivät vaan hupenee silmissä. Nyt kun ollaan aloitettu Venlan kanssa Reggaetonkin, tästä vaihtoelämästä on alkanut hiljalleen muodostumaan ihan normaali elämä. Koulua, kavereita, synttäreitä ja harrastuksia.. Aamuja kun maidot on pitkin lattioita ja iltoja kun voi vaan laittaa hymyssä suin pään tyynyyn ja ajatella, että olipas kiva päivä.

Vaikka alitajuntaisesti sitä tietääkin, että hitto, aika täällä rupeaa oikeasti käymään vähiin ja ihan kohta sitä jo tilaa Absilta kahvin suomeksi, syö Ässämixeistä ja irtokarkeista mahan kipeäksi, elää ensimmäisen Suomi-viikon maitorahkalla, fetalla, raejuustolla sekä mustikoilla, niin silti.. Tätä kaikkea tulee varmaan joskus aika kova ikävä ja nyt onkin yritettävä vain nauttia tästä viimeisestä reilusta kuukaudesta mahdollisiman paljon :)

Ollaankin kuluneen viikon aikana otettu ilo irti kesän comebackista ja oltu paljon lähipuistoissa porukalla hengailemassa. Puistohengailun ja seitsenpyörällä pyöräilyn (kyllävain) lisäksi, ollaan käyty myös laukkakisoissa häviämässä rahojamme. Mun sisäinen uhkapeluri uskalsi riskeerata 10 pesoa (eli reippaan euron) hevoselle, jolla oli kaikista pienimmät kertoimet. Haha

Eiköhän nää vaihdon heppajutut ollut nyt kuitenkin tässä, kun laukkakisat ja hevospoolo on molemmat check.

Minäkin olen siellä, vaikka Jamo blokkaskin yllättävän hyvin meikän kuvasta ;)

Pikkaisen kun poikkeaa tutuista kortteleista sivuvasemmalle, niin kyllä tästä kaupungista aina jotain tekemistä löytyy. Tänäänkin vuokrattiin pyörät ja lähdettiin tuttumme Anssin Graffiti-tourille pyöräilemään. Oli mahtavaa, sai katsella Buenos Airesia ihan uudesta vinkkelistä ja mitä parasta, pääs pyöräilemään!

Pongaa nukkuva mies

Graffitit on Argentiinassa laillisia ja suurimpaa osaa voi kuvailla ennemmin taideteoksiksi kuin sotkuiksi. Ne on niin osa tätä kaupunkia, että ois vaikea kuvitella Buenos Airesia ilman niitä.

 

Tähän viikkoon on kuulunut muutakin jännää, mutta siitä enemmän sitten kun saan ensiksi kuvan napattua ;) Hihih. Nyt kello on jo niin paljon, etten tiedä miten hyvin espanjan läksyjen kanssa enää voi käydä... Seuraavaan kertaan!  

Ansku

Iguazu Falls, Brazil and Argentina

Hetan kanssa unilla

Hyvin nukutun lentokenttäyön jälkeen hypättiin koneeseen ja lähdettiin lentämään kohti Foz do Iguacua, eli Iguazun putousten Brasilian puolta. Laskeutuminen Fozdoon oli ehkä elämäni jännittävin, mutta kaiken epätietoisuuden jälkeen selvittiin ja täällä sitä ollaan edelleen teidän ilona ;)

Iguazu falls/Cataratas de Iguazu/Iguazun putoukset oli reissumme viimeinen määränpää. Kyseiset putoukset ovat Etelä-Amerikan suurin luonnonnähtävyys ja sittemmin nimetty myös yhdeksi maailman uudeksi seitsemäksi ihmeeksi. Putoukset rajaavat Argentiinan, Paraguayn ja Brasilian, mutta Argentiinan ja Brasilian puolelta ne näkyvät parhaiten. Me kiersimme ensiksi Brasilian puolen (kun huudeilla kerta oltiin) ja sen jälkeen hyppäsimme Argentiinan rajanylitysbussiin. Tuntu melkeen kuin kotiin olisi tullut kun kieleksi vaihtui espanja ja rinkan pohjalta sai kaivaa ah niin rakkaat pesot!  Seuraavana päivänä lähdimme hostellilta heti aamutuimaan putouksille seikkailemaan. Ei voi muuta sanoa kuin kannattipahan vaan käydä. Sen verran uskomattomia oli maisemat! Jälleen kerran.

Putoukset olivat sanoinkuvaamattoman kauniita molemmin puolin, mutta Argentiinan puolelta ne pystyi näkemisen lisäksi myös kirjaimellisesti kokemaan ja tuntemaan.
Allekirjoittanut ainakin otti kuvia ihan kameran hajoamispisteeseen asti... (Joo, siellä sataa.) Kerkesin kehitellä jo kauhuskenaarioita Industria Argentinan kamerakaupoille lähtemisestä, mutta päätin yrittää vielä tehokuivatusoperaatiota hyvin ilmastoidussa bussissa. Ja kappas, vuorokauden jälkeen kamera heräsi henkiin ja minä sain tällä kertaa jättää Argentiinan kamerakaupat väliin.

Nyt kuitenkin, kuvat puhukoon puolestaan! Toivotaan, että fiilis välittyy edes jollain tavalla niiden kautta :)

Brasilian puoli:

Laukkuvarkaat

 

 

Argentiinan puoli:

Iguazun krokotiili

                                                     Video Brasilian puolelta :))                                                                                                              

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin jäi Brasilian reissu ja palasimme Buenos Airesiin monta kokemusta rikkaampana ja viisaampana. Reissaaminen on nyt lopullisesti vienyt meikäläisen sydämen, eikä loppua näy. Parin viikon päästä lähdetään uudella yrittämällä Santiagoon (tällä kertaa suosiolla lentäen), joten ei nämä reissut tähän jääneet onneksi ;) Nyt jatkuu arki Buenos Airesissa ja monta jännittävää juttua on vielä tekemättä! Niistä sitten myöhemmin, zau amigos!

Ansku

Neljä päivää viidakossa, Ilha Grande, Brazil

Ilha Grande - pieni pala parhautta. 

Pudisteltiin kaupungin tomut jaloistamme ja lähdettiin reput selässä matkaamaan kohti Ilha Grandea. Matkustettiin ensiksi bussilla kylään (jonka nimeä en muista), josta hypättiin laivaan, joka lopulta vei meidät saarelle. 

Ilha Grande on iso saari Rio de Janeiron osavaltion rannikolla, jossa ei ole teitä tai autoja ollenkaan. Saarella on pieni kylä, mutta muuten se koostuu lähinnä viidakosta, jylhistä kukkuloista, trooppisista rannoista ja hulppeista maisemista. Saarella käy suhteellisen paljon turisteja, joiden ansiosta paikalliset pystyy työllistämään itsensä. Oli jotenkin jännä ajatella, että paikallisten perheiden lapset eivät todennäköisesti ole käyneet kouluja, nähnyt liikennettä tai autoja. Löysinkin usein itseni ajattelemasta heidän elämäänsä, kuinka erilaista se voi ollakaan ja kuinka paljon he edes tietävät "ulkomaailmasta".

Ensinäkymät saaresta

Saarelle meitä lähti aikamoinen rytmiryhmä. Minä, Heta, Matilda ja Venla + neljä meijän luokkalaista poikaa. Ensimmäinen ilta saarella menikin kotiutumisessa dinnerin, rantahengailun ja katupileiden merkeissä. Oli kivaa!

Seuraavana päivänä koitti sitten kauan odotettu muutto viidakkoon. Oltiin varattu majoitukseksi Jungle Lodge, mikä on siis majatalo keskellä viidakkoa! Majataloa houstasi paikallinen viidakkomies, mikä ristittiin sittemmin Djungelmanneniksi. Jungle Lodge sijaitsi puolivälissä kukkulaa/vuorta, joten sinne piti kiivetä pitkin kivisiä polkuja n. 20 minuuttia. Siinä oli aina reeniä kerrakseen! Etenkin silloin, kun oli rinkka selässä ja lämpöasteet hiveli kolmeakymppiä... Mutta joka ikinen kerta, otsa hiessä kipuaminen oli sen vaivan arvoista. 

Maisemat Junglen Lodgen etupihaltaSillä tällaiset näköalat toivotti tervetulleeksi kun saapui perille :)

 Jungle Lodge

Pahinta kipuaminen Jungle Lodgeen oli pimeän aikaan pelkän Venlan puhelimen valon avulla. Pikkuisen pelotti, että mihinkä sitä astuu tai mitä siellä voi olla vastassa... Muurahaiskarhuja, opossumeita, käärmeitä tai hämähäkkejä, näin meille kerrottiin! 

Oltiin poikienkin mielestä vissiin helppoja uhreja, sillä yhtenä iltana onnistuivat säikäyttämään meidät niin pahasti, että kirkuminen kuului varmaan kylään asti. Ainakin Djungelmannen oli ollut huolissaan, että mitä meille tapahtu :D

Kolmospäivänä viidakossa päätettiin supermaukkaan aamupalan jälkeen vaeltaa maailman seitsemänneksi kauneimmalle rannalle, Lopes Mendes:ille. Matka oli pitkä ja kivinen, ylämäkinen ja alamäkinen 2,5tunnin urheilusetti, mutta kyllähän me vaan tehtiin se !! 

Nähtiin matkalla kaikkea mielenkiintoista ja inhottavaa

Voittajafiilistä oli havaittavissa kun päästiin perille Lopes Mendesiin. Vaelluksen jälkeen oli aika mahtavaa heittää tennarit sivuun ja katsella ympärille. Enkä ihmettellyt yhtään miksi se ranta oli arvosteltu yhdeksi maailman kauneimmaksi. Lopes Mendesille ei pääse veneellä, eikä siellä ole lainkaan hostelleja tai ravintoloita. Ja pitää nähdä vaivaa, että sinne edes pääsee! (2,5h patikoimisen sijaan on myös mahdollista ottaa venetaksi viereiselle rannalle)

Lopes Mendes; turkoosia merta, valkoista hiekkaa ja vihreää viidakkoa, ai että! 

 

Ainiin, tällainen pikkuvipeltäjä tuli mun jalan päälle kun seisoin meressä ja otin Venlasta kuvaa! Arvatkaa vaan kuinka lähellä oli ettei kamera singahtanut mereen...

Päivät Ilha Grandella kului liian nopeasti ja eipä aikaakaan kun oli pakko pakata rinkka uudelleen ja hyvästellä viidakko ja Djungelmannen. Oli ollut niin ihanata, että harmitti kovasti lähteä. Etenkin kun seuraava yö piti viettää Lodgen sijaan Rio de Janeiron lentäkentällä. Tässä vaiheessa myös Matilda lähti takaisin Buenos Airesiin, pojat jäi saarelle ja me jatkoimme matkaa kolmestaan. 

Djungelmannen :))

Päiviin sisältyi kauheasti hauskoja juttuja, jotka jaksaa naurattaa varmaan vielä pitkään. Mun pysyvä lemppari on kuitenkin ehkä se, että ruotsiksi kukko sanoo kuckeliku sillon kun se kiekuu :D Hehheh oivoi. 

Seuraavaksi Iguazu falls, ja sitten lomapäivitys alkaa vihdoin olemaan paketissa!

Ansku

The next stop: Rio de Janeiro, Brazil

Florianópoliksen jälkeen laskeuduttiin Rio de Janeiroon. Lennot meni leppoisasti lukuunottamatta palloilua, odottelua ja elämäni pahimman sushin syöntiä São Paolon lentokentällä. Rion kentällä meitä oli vastassa (pitkästä aikaa joku vastassa! :)) ilmainen lentokenttä-pick up hostellin puolesta. Eli autoon, hostellille ja unille, kiitos.

Aamu olikin sitten jo täynnä äksöniä. Siinä alapunkasta heräillessä ja huomenet tytöille toivottaessa dormin yläpunkasta kurkkasi suhteellisen tuttu kaveri. Meidän luokan Rofa! Meidän ollessa taju kankaalla, oli Rofa tullut yön aikana samaan hostelliin, samaan dormiin, ja vieläpä Hetan yläpunkkaan unille! Siinä meinasi mennä aamupuurot pahemman kerran sekaisin ja ensimmäinen ajatukseni olikin "tuliks Rofa ikkunasta??"
Hetken juteltuamme selvisi, että Matilda oli paljastunut olinpaikkamme ja Rofa oli saanut viimehetkellä idean tulla viettämään Rioon pääsiäislomaa :) Ja eihän meitä tyttöjä oma henkivartija haitannut!

Ensimmäinen päivä meni lähirannalla hengaillessa Matildaa odottaessa. Oltiin koulussa sovittu, että Matilda tulee meidän remmiin Rion ja Ilha Granden ajaksi, joten innolla odoteltiin länsinaapurin tyttöä luoksemme. :)

Botafogo beach

Matildan saavuttua suunnattiin suunapäänä Jeesuksen luokse. Jeesus eli Rio de Janeiron Kristus-patsas on Rion suosituimpia nähtävyyksiä ja sijaitsee 700 metrin korkuisen vuoren huipulla. Patsaan luota näkee siis koko Rio de Janeiron ja yhtälailla Rion katutasolta (lähes kaikkialta) näkee myös Jeesuksen.
Aamuisen Rofa-järkytyksen lisäksi bongattiin patsaalta vielä lisää meidän luokkalaisia (ja me kun luultiin lähteneemme isoolle kirkolle lomalle ;), joiden kanssa hengailtiinkin loppupäivä ja osa seuraavistakin päivistä.

 Matilda och jag

Näköalat oli hulppeat! Illalla lähdettiin vielä porukalla katsastamaan Rion yöelämää couch surfing-meetingin ja street partyjen merkeissä ja kivaa oli. :) Pari paikallista ja oma henkivartija kun oli mukana, niin aika turvallinen olo oli "Rion yössä". Riosta kuulee aika ajoin hurjia juttuja ja meitä oltiin Buenos Airesissa varoteltu ja kuumoteltu aika paljon etukäteen. "Olkaa sitten varovaisia siellä" - sanoi jokainen paikallinen, jolle kerrottiin matkasuunnitelmistamme Rio de Janeiroon. Varoitukset oli kyllä aiheellisia, sillä eipä meijän porukan poikienkaan kamat oikein malttaneet pysyä tallessa... Jos ei näytä paikalliselta, niin näyttää turistilta = rahaa.

Toinen päivä Rio de Janeirossa oli perfecto. Joskus on päiviä, jolloin kaikki vaan toimii ja tää päivä oli ehdottomasti yksi niistä. Onneksi osattiin nauttia joka hetkestä ja kutsuttiinkin päivää jo valmiiksi "the perfect day":ksi.

Copacabana beach, pilvetön taivas, meri ja aurinko...

...Ja jottei ihan tavalliseksi mene, niin täydelliseen päivään kuului myös:

Tom Cruise !!

Sattuma tais olla puolellamme. Oltiin kävelemässä lounaalta takaisin rannalle ja väkijoukko kameroineen kiinnitti porukkamme huomion. Mukana ollut paikallinen kävi kysäsemässä portugaliksi mitä kaikki odottaa. Selvisi, että Tom Cruisea, joka oli tulossa piakkoin hotellistaan ulos. Eihän siinä auttanut kun mennä sekaan vaan kamerat ojossa! Ja tosiaan, sieltähän se tuli keskelle hysteerisiä faneja. Vaikka saishan tuo Tomppa olla hitusen pidempi niin näkyis paremmin väkijoukon keskeltä!  :D

Kun täydellinen päivä Rio de Janeirossa oli ohitse, käytiin vielä ostamassa kaupasta jättimäiset suklaamunat pääsiäisen kunniaksi ja jatkettiin seikkailuja (rannalla loikoilua) vielä seuraavakin päivä. :)

Rio de Janeiro oli ihana, vaikka olikin pikkuisen  turvattoman olonen meille lintukodossa kasvaneille länkkäreille. Neljä päivää laukun kyttäämistä (erityisesti kameran muistikortin varjelua :D) ja yksin olemisen välttelyä oli toisaalta ihan riittävä aika. Sunnuntaina oli mahtava fiilis heittää rinkka uudelleen selkään ja lähteä kohti Ilha Grandea, paratiisisaarea, jossa ei ole pankkiautomaatteja, eikä autoja.

Ansku