Birthday

Syksy saapuu hiljalleen Buenos Airesiin ja aamut alkaa olee jo kylmemmän puoleisia. Reippaasti vielä +20 yläpuolella mennään päivisin, mutta kyllähän se nyt vaan tuntuu kylmältä...

Syksyn lisäksi saapui myös yksi ikävuosi lisää. Toisaalta sillä ei ole mitään väliä, koska ulkomailla täytettyjä vuosiahan ei lasketa ;)
Koko tää synttäritouhu on ollut muutenkin jokseenkin jännittävää nyt. Nimittäin ensimmäistä kertaa elämässäni vietän syntymäpäiviäni syksyllä. Vuoteen 2013 eivaan kertakaikkiaan kuulu kevättä, ja se on omituista!

Juhlittiin synttäreitä "hieman" etuajassa, itseasiassa melkein viikon. Haluttiin järjestää synttäripileet kotosalla, joten tulevan pääsiäisloman (Brasilian!!) takia jouduttiin ottamaan hienoinen varaslähtö.

Synttärit oli kyllä oikein onnistuneet ja ihanat. Kiitos ison luokan, porukkaa tuli jokseenkin paljon. Laskujen mukaan noin 38 henkilöä valui kämpällemme illan aikana. Uskokaa tai älkää, niin se ei ollut minkäänlainen ongelma naapureille. Buenos Airesin kerrostalosäännöt ei ole vissiin ihan niin justiinsa, tai sitten niitä ei edes ole. Voi kyllä olla, että tätä lepposta Argentiinan meininkiä tulee sitten Suomessa aika kova ikävä! :D

Sain paljon kivoja lahjoja ja suureksi yllätyksekseni myös kaksi kakkua! Venla oli molemmissa juonissa mukana, joten enhän minä hölmö tajunnut muiden suunnitelmista mitään. En edes silloin kun ostettiin kauppareissulla kakunkynttilöitä... :D Ylläreistä yllättävin oli kuitenkin meidän luokan Harrin, Samin ja Rofan poikain kesken leipoma Dulce de leche-kakku. Oivoi, ihanat. Katsokaapa vaikka mitä poijjaat oli saanut aikaseks:

Olin aika onnellinen, kuten kuvasta näkyy :)

Ilta meni kyllä tosi mukavasti ja nopeasti, ilman minkäänlaisia ongelmia. Kaikilla oli kivaa, ja se olikin ainut asia mitä illalta toivoinkin! 

 jäätelökakku :))

Fazerin sinistä, salmiakkia, ja Baires-perheeltä lahjakortti illalliselle ja tanssitunnille! Kiitos ihanat.

Synttärijuhlien jälkeen koitti viikko toipumista, eli tavallista arkea, espanjan verbien pänttäämistä ja kouluhommien paniikkipalautuksia. Kunnes tänään koitti sitten se ihan oikea syntymäpäivä. Sattumoisin myös päivä, jolloin opiskelijavaihto Buenosissa saavutti puolen välin. 

Maaliskuun 21. alkoi pirteästi klo: 6:00 ja skype soi noin 5 minuuttia herätyksen jälkeen. Sikko soitti ja onnitteli, ja sain (venlan kelmuilujen kautta) kaksi pientä lahjapakettia, jotka sisälsivät suomalaisia karkkeja. <3 Tuli kyllä niin yllätyksenä, että aamu kuudelta menisi vähemmästäkin pasmat sekaisin. Päivä jatkui yhteydenotoilta Suomesta, ja huhh ensimmäistä kertaa tuli oikeasti aika kova ikävä kaikkia. Vaikka tykkäänkin kovasti olla täällä, niin olisko mitenkään saada kaikki ihanat kanssa tänne? Edes päiväksi? :)

Illalla eli äskön käytiin vielä dinnerillä Baires-perheen, Aman, Andrean ja Karenin kanssa ja lyhyesti tiivistettynä päivä oli täydellinen. Syy täydellisyyteen saattoi tosin olla se, että tänään alkoi 17 päivän pääsiäisloma. Huomenna kutsuu road trip Brasiliaan ja matkasuunnitelma on: Florionopolis, Rio de Janeiro, Ilha Grande ja Iguazun putoukset. Blogi hiljenee kolmeksi viikoksi, minä lähden lomalle! Adios <3

Ansku

It's a small world

The world is small - kulunut ja käytetty fraasi, mutta niin totta.

Näin viime perjantaina ystävän kahden vuoden takaa, Andrean. Tutustuttiin tasan kaksi vuotta sitten Brightonissa, Englannissa ja yhdessä kuukaudessa meistä muodostui hyvin läheiset kaverit. Andrea kuitenkin lähti kuukautta aiemmin Brightonista kuin minä, joten hyvinkin pian jouduttiin tippa linssissä sanomaan heipat toisillemme. Olin varma, että "see you, see you some day" -lauseista huolimatta, ei enään ikinä nähtäis. Välimatka Venezuelan ja Suomen välillä on nimittäin suhteellisen suuri.

Brighton 2011

Toisin kävi. Viime perjantaina nimittäin rimputin Andrean ovikelloa :)

Tiesin kyllä, että Andrea opiskelee täällä Buenos Airesissa ja tiesin kyllä, että nähdään heti kun hän palaa kesälomiltaan Venezuelasta. Mutta silti, onhan se nyt omituista, että kahden vuoden jälkeen pamahdan tänne sen opiskelukaupunkiin viideksi kuukaudeksi.

  Venezuela and Finlandia

Buenos Aires 2013

Maailma on ihanan pieni, kaikki ihmiset on jollain oudolla tavalla ihan samanlaisia, asuu ne sitten päiväntasaajalla tai pohjoisnavalla.

Ihanaa keskiviikkoa kaikille!
Ansku

Skydiving !!

On ollut kovin tapahtumarikas vloppu, mutta siitä huolimatta päätin omistaa koko päivityksen kaikista tapahtumarikkaimmalle asialle. Nimittäin skydivingille!

Venla on puhunut laskuvarjohypyistä varmaan niin pitkään kun mä olen hänet tuntenut, ja ennen tänne lähtöä puhe laskuvarjohypystä vaan yltyi. Venla selas nettiä ja löys paljon eri vaihtoehtoja missä vois hypätä, eri hintoja, eri paikkoja ja settejä. Ja mun vastaus oli aina nojoo, ehkä, miksei, jos sitten syssymällä. Laskuvarjohyppy ei oo koskaan ollut mun unelma, ja jos totta puhutaan, en oo koskaan edes ajatellut tekeväni sitä. Benjihyppy on ollut lähinnä mulle "se extreme-juttu minkä joskus teen". No nyt kävi toisin, tein laskuvarjohypyn ja hitto, kiitos Venlalle! Oli maailman mahtavin kokemus ja suosittelen sitä jatkossa jokaiselle vastaantulijalle.

Meitä lähti 9 hengen porukka ensikertalaisia skydivereitä. Oli jotenkin todella kivaa lähteä porukalla, sillä päivä oli pitkä ja nohh ryhmän paine ei antanut kenenkään jänistää  ;)

Maksettiin hypystä 880 pesoa, joka on huonolla kurssilla laskettuna vaivaiset 130€. Siis noin 300-400€ vähemmän mitä Suomessa joutuisi pulittamaan. Tämä hinta sisälsi niin kuljetukset, lyhyen koulutuksen, kuin kuvat ja videonkin. Kaiken lisäksi saatiin nauttia Argentiinan hulppeista maisemista ja polttavan kuumasta auringosta. Ei huono diili!

Päivä oli jännittävä, mutta niin siisti, ettei sitä voi sanoilla kuvata. Kun hyppäätte niin tiedätte :) Verbaaliset lahjakkuutteni loppuu just nyt tähän kohtaan, joten paikkaan kuvilla. Ehkä niistä voi edes vähän aistia kaiken sen kutkutuksen ja voittajafiiliksen mitä tuona päivänä oli ilmassa.

Siellä me ollaan, nousemassa kohti 3000 metriä, kohti puolen minuutin vapaapudotusta (parasta!), kohti liitelyä ja kaartelua, sekä turvallista laskeutumista :))

Lähtö 

Iloiset terveiset!

jaaa varjon aukeaminen

Olin kyllä jotenkin niin vehnäsellään koko hypyn ajan, että ei luoja. Hetan vinkit oli "pitäkää suu kiinni, niin näytätte kuvissa paremmalta" ja "ei saa sitten sooloilla". :D Nohh, sooloilusta en tiedä, mutta suu oli kyllä koko ajan niin korvissa, että kiinni se ei ainakaan ollut. Se niistä hyvistä kuvista sitten, heheh.

Se oli sellainen perjantai se. Mahtava päivä ja kokemus.

Seuraavaksi jotain ihan muuta :)

Ansku

Carnaval de Gualeguaychu 2013

Heippa pitkästä aikaan!

Tuntuu, että siitä on ikuisuus kun oon viimeksi käynyt täällä blogin puolella. Niin kai siitä onkin, sillä viime päivityksen jälkeen on tapahtunut paljon. Olen kerennyt muun muassa osallistumaan paikallisen rugby-pelaajan synttäreille, veneristeilemään kuumassa auringonpaisteessa Tigressä, hyvästelemään sikkon, Magen ja Marikan, ikävöimään hiippasen heidän peräänsä, mutta ikävästä huolimatta innostunut seuraavasta viikonlopusta ja karnevaaleista, sekä lopulta viettänyt koko viikonlopun Gualeguaychussa, tutustunut uusiin ihmisiin, puhunut ruotsia ja saanut uusia ystäviä.

Tapahtumarikkaita, kivoja päiviä.

Nyt tytöt on jo Suomessa, ja jos aika menee tätä vauhtia jatkossa niin kohtahan löydän jo itsenikin sieltä. Hui. Mutta ihanaa kun kävitte, tyhmää kun lähitte, pus <3

Takaisin tähän päivään. Kotiuduin siis toissapäivänä Gualeguaychusta (jonka kirjoittaminen tuottaa joka kerta päänvaivaa), jossa oli tämän kesän viimeiset karnevaalit. Meidän luokan Camille oli järjestänyt meille vaihtareille mahdollisuuden osallistua karnevaaleihin ja suunnitteli omatoimimatkan kyseisiin pippaloihin. Kaikki kiitos tästä vlopusta kuuluupi siis täysin hänelle!

Lähdettiin Venlan kanssa matkaan, oikeastaan tietämättä minne joudutaan. Mukana oli luokkalaisia niin Ranskasta, Ruotsista, Suomesta kuin Argentiinasta. Camille oli järjestänyt bussin, kuljettajan (joka hengaili meidän kanssa koko viikonlopun, huippu tyyppi!), ison talon Gualeguaychusta, sekä liput karnevaaleihin. Rahaa vastaan, tietenkin ;) Viikonloppu oli jotenkin niin rento, että unohdin ottaa ensimmäiseltä päivältä kuviakin. Toisena päivänä vasta tajusin, että tosiaan kuvat! Talon sisältä en tainnut muistaa ottaa yhtäkään, upsista.

Naapurin Negro-koira (suom. Musti)

Talo oli iso, mutta meidän 20 hengen porukka oli kuitenkin vielä hitusen isompi mitä talon nukkumiskapasiteetti. 7 henkeä vailla omaa petiä pakotti tekemään pieniä järjestelyjä, mutta mitä pienistä. Tarkoitushan ei ollut nukkua tämän viikonlopun aikana univelkoja pois, vaan tarkoitus oli saada niitä lisää.

Säätkin suosi meitä, vaikka alun perin oli luvattu myrskyä koko lauantaiksi.  Myrsky tuli kuin tilauksesta perjantain lauantain välisenä yönä, ja vain minä ja muutama muu pelkuri menetti yöunensa sen takia. Heräsin yön aikana monesti siihen kun sätkyin säikähdyksistä, kovin urheaa haha. Puolustuksena sanon, että se oli kovin myrsky tähän mennessä! ;)

Perjantai oli rentoa chillailua talolla, auringonottoa, ruoanlaittoa, mielenkiintoisia pelejä ja tutustumista toisiimme. Oli jotenkin todella ihana tutustua luokkalaisiin ajan kanssa, vapaa-ajalla, kaukana UADE:sta ja arjesta.

Hyvin nukutun yön jälkeen koitti lauantai eli the day of the Carnivals. Siis syy siihen miksi oltiin matkustettu 230 kilometriä Buenos Airesista luoteeseen. Mun ennakkokäsitykset karnevaaleista koostui lähinnä värikkäistä, mahtipontisista asuista, kulkueista ja rennosta musiikista. Olin oikeassa ja väärässä, ehkä pikkuisen enemmän oikeassa. Porukan fiilis oli kyllä loistava, että ei muuta kun sekaan vaan. Näkemisen arvoiset kemut oli kuitenkin! Aikalailla yksi semmonen asia mitä Etelä-Amerikassa pitää nähdä. Sanoilla on vaikea enempää kuvailla, joten kuvia olkaa hyvät:

Kaksi syytä siihen, miksi olen puhunut, tai no ainakin kovasti yrittänyt puhua ruotsia :)

Hyvää yötä, buenas noches, god natt Suomi <3

Ansku