Pudisteltiin kaupungin tomut jaloistamme ja lähdettiin reput selässä matkaamaan kohti Ilha Grandea. Matkustettiin ensiksi bussilla kylään (jonka nimeä en muista), josta hypättiin laivaan, joka lopulta vei meidät saarelle.
Ilha Grande on iso saari Rio de Janeiron osavaltion rannikolla, jossa ei ole teitä tai autoja ollenkaan. Saarella on pieni kylä, mutta muuten se koostuu lähinnä viidakosta, jylhistä kukkuloista, trooppisista rannoista ja hulppeista maisemista. Saarella käy suhteellisen paljon turisteja, joiden ansiosta paikalliset pystyy työllistämään itsensä. Oli jotenkin jännä ajatella, että paikallisten perheiden lapset eivät todennäköisesti ole käyneet kouluja, nähnyt liikennettä tai autoja. Löysinkin usein itseni ajattelemasta heidän elämäänsä, kuinka erilaista se voi ollakaan ja kuinka paljon he edes tietävät "ulkomaailmasta".
Ilha Grande on iso saari Rio de Janeiron osavaltion rannikolla, jossa ei ole teitä tai autoja ollenkaan. Saarella on pieni kylä, mutta muuten se koostuu lähinnä viidakosta, jylhistä kukkuloista, trooppisista rannoista ja hulppeista maisemista. Saarella käy suhteellisen paljon turisteja, joiden ansiosta paikalliset pystyy työllistämään itsensä. Oli jotenkin jännä ajatella, että paikallisten perheiden lapset eivät todennäköisesti ole käyneet kouluja, nähnyt liikennettä tai autoja. Löysinkin usein itseni ajattelemasta heidän elämäänsä, kuinka erilaista se voi ollakaan ja kuinka paljon he edes tietävät "ulkomaailmasta".
Ensinäkymät saaresta
Saarelle meitä lähti aikamoinen rytmiryhmä. Minä, Heta, Matilda ja Venla + neljä meijän luokkalaista poikaa. Ensimmäinen ilta saarella menikin kotiutumisessa dinnerin, rantahengailun ja katupileiden merkeissä. Oli kivaa!
Seuraavana päivänä koitti sitten kauan odotettu muutto viidakkoon. Oltiin varattu majoitukseksi Jungle Lodge, mikä on siis majatalo keskellä viidakkoa! Majataloa houstasi paikallinen viidakkomies, mikä ristittiin sittemmin Djungelmanneniksi. Jungle Lodge sijaitsi puolivälissä kukkulaa/vuorta, joten sinne piti kiivetä pitkin kivisiä polkuja n. 20 minuuttia. Siinä oli aina reeniä kerrakseen! Etenkin silloin, kun oli rinkka selässä ja lämpöasteet hiveli kolmeakymppiä... Mutta joka ikinen kerta, otsa hiessä kipuaminen oli sen vaivan arvoista.
Maisemat Junglen Lodgen etupihaltaSillä tällaiset näköalat toivotti tervetulleeksi kun saapui perille :)
Pahinta kipuaminen Jungle Lodgeen oli pimeän aikaan pelkän Venlan puhelimen valon avulla. Pikkuisen pelotti, että mihinkä sitä astuu tai mitä siellä voi olla vastassa... Muurahaiskarhuja, opossumeita, käärmeitä tai hämähäkkejä, näin meille kerrottiin!
Oltiin poikienkin mielestä vissiin helppoja uhreja, sillä yhtenä iltana onnistuivat säikäyttämään meidät niin pahasti, että kirkuminen kuului varmaan kylään asti. Ainakin Djungelmannen oli ollut huolissaan, että mitä meille tapahtu :D
Kolmospäivänä viidakossa päätettiin supermaukkaan aamupalan jälkeen vaeltaa maailman seitsemänneksi kauneimmalle rannalle, Lopes Mendes:ille. Matka oli pitkä ja kivinen, ylämäkinen ja alamäkinen 2,5tunnin urheilusetti, mutta kyllähän me vaan tehtiin se !!
Nähtiin matkalla kaikkea mielenkiintoista ja inhottavaa
Voittajafiilistä oli havaittavissa kun päästiin perille Lopes Mendesiin. Vaelluksen jälkeen oli aika mahtavaa heittää tennarit sivuun ja katsella ympärille. Enkä ihmettellyt yhtään miksi se ranta oli arvosteltu yhdeksi maailman kauneimmaksi. Lopes Mendesille ei pääse veneellä, eikä siellä ole lainkaan hostelleja tai ravintoloita. Ja pitää nähdä vaivaa, että sinne edes pääsee! (2,5h patikoimisen sijaan on myös mahdollista ottaa venetaksi viereiselle rannalle)
Lopes Mendes; turkoosia merta, valkoista hiekkaa ja vihreää viidakkoa, ai että!
Ainiin, tällainen pikkuvipeltäjä tuli mun jalan päälle kun seisoin meressä ja otin Venlasta kuvaa! Arvatkaa vaan kuinka lähellä oli ettei kamera singahtanut mereen...
Päivät Ilha Grandella kului liian nopeasti ja eipä aikaakaan kun oli pakko pakata rinkka uudelleen ja hyvästellä viidakko ja Djungelmannen. Oli ollut niin ihanata, että harmitti kovasti lähteä. Etenkin kun seuraava yö piti viettää Lodgen sijaan Rio de Janeiron lentäkentällä. Tässä vaiheessa myös Matilda lähti takaisin Buenos Airesiin, pojat jäi saarelle ja me jatkoimme matkaa kolmestaan.
Djungelmannen :))
Päiviin sisältyi kauheasti hauskoja juttuja, jotka jaksaa naurattaa varmaan vielä pitkään. Mun pysyvä lemppari on kuitenkin ehkä se, että ruotsiksi kukko sanoo kuckeliku sillon kun se kiekuu :D Hehheh oivoi.
Seuraavaksi Iguazu falls, ja sitten lomapäivitys alkaa vihdoin olemaan paketissa!
Ansku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti