Goodbye Argentina, Good morning Suomi

Heippa,

tarkoitus oli ajoittaa tää viimeinen blogipäivitys Lontoon kentälle ja tappaa siinä samalla kuuden tunnin vaihtoaikaa ennen Helsingin lentoa. Aikaeron takia kuitenkin menetettiin kokonainen yö, joten voitte varmaan arvata missä pisteessä tajunnantaso oli siinä vaiheessa. Ei kovin korkealla! Lontoossa oli aikainen aamu, vaikka oma kello löi keskiyötä ja halusi enemmän kuin koskaan nukkumaan. Sen verta sekavissa tunnelmissa meni tunnit Lontoon kentällä, että jälkikäteen ajateltuna kaikille parempi, että läppäri jäi handbagiin. :)

Nyt voi olla parempi ajoitus palata viimeistä kertaa Argentiinaan.
Buenos Aires jäi menneisyyteen tasan viikko ja kaksi päivää sitten. Tiivistettynä sinne jäi kotikatu Julian Alvarez, lempparikiskatäti Carina, ruuhkainen Santa Fe, Carren matelevat jonot, ystäviä ja kavereita, kimppakämppä, jonne saattoi joku vain pölähtää kyselemättä kylään, liian monet dulce de leche-överit, halpa viini, laiskuuntumista edesauttaneet pesula-, siivous- ja kotiinkuljetuspalvelut sekä paljon paljon muuta oleellista. Sinne jäi viiden kuukauden täydeltä kasa niin arkea, kuin huimia muistoja ja kokemuksiakin, joita sulatellessa voi mennä vielä se toiset viisi kuukautta.

Brunssi ja kaksi erittäin hyvää syytä matkustaa jatkossa Ruotsiin 

Kuten aiemmin mainitsinkin viimeinen viikko oli yhtä hullunmyräkkää. Se oli ajan tehokasta käyttöä, hetkestä ilon irtiottamista, nauttimista joka askeleesta ja elämistä joka sekuntissa. Tuliaisten ja pakkailujen ohella siihen sisältyi paljon halauksia ja heippoja, naurua ja kyyneleitä, sekä hyvästejäkin. Kuitenkin kaiken haikeuden ja heippojen lisäksi takaraivossa kolkutti koko ajan pikku innostus, että ihan kohta ollaan ystävien keskellä kotiSuomessa, jossa huhujen mukaan vallitsi jo täys kesä!

Vaikka nyt kun Suomen paluusta onkin jo reilu viikko ja jetlagikin alkaa olemaan jo historiaa, ei vieläkään oikein pysty niputtamaan tätä viittä kuukautta yhteen. Joo, oli kivaa ja oli erilaista. Oli loistava kokemus ja opin hirveästi. En pidä asioita itsestäänselvyytenä ja osaan arvostaa nyt enemmän asioita, mitkä täällä Suomessa ihan oikeasti toimii. En valita (toivottavasti) enään niin paljon pienistä merkityksettömistä asioista, enkä pelkää enään niin paljon hämähäkkejä tai ukkosta. :D Kaikkeen tottuu!

Mutta koska kaikki loppuu aikanaan, niin loppuu vaihdon myötä myös tämäkin blogi! Toivottavasti onnistuin välittämään kuulumisiani tappamatta teitä tylsyyteen, sillä ainakin itsestäni oli kiva kirjoitella tänne ja leikkiä bloggaajaa puolen vuoden ajan. Ehkä jatkettava tätä bloggarin uraa sitten seuraavan reissun merkeissä, joka toivon mukaan ei jäisi enään viiden kuukauden mittaiseksi ;) Tässä maailmassa on niin paljon nähtävää, joten katsotaan minne se minut seuraavaksi vie!

Nyt kuitenkin kutsuu arki ja rutiinit Suomessa, ja mitä parasta kesä (toivon mukaan inkkari) edessä.  Blogi hiljenee ja Ansku kiittää ja kumartaa, adios!

"La vida es como un espejo: te sonríe si la miras sonriendo
 ~ Life is like a mirror, if you smile at it it will smile back."

Pus!
Ansku
.

Kymmenen huikeinta

Nyt on loppu lähellä. Takana on viisi uskomatonta kuukautta Buenos Airesissa ja 2 ½ päivää jäljellä. A-pu-a.

Aika meni kliseisesti kuin siivillä ja nyt ei oikein tiedä edes, että haluaako sitä edes lähteä vai ei. Pelottaa ja ahdistaa, odotuttaa ja innostuttaa :D Fiilikset on viimeisen viikon ajan heitellyt lattiasta kattoon, vaihtuen päivän aikana n. 20 kertaa, eikä tässä oikein tiedä miten päin pitäis olla. Kotiin on superkiva palata, mutta koti ja ihmiset täällä on myös supervaikea jättää.

Halusin näin viime metreillä koota kaikki huikeimmat asiat mitä täällä oon kokenut yhteen pakettiin. En halua unohtaa mitään, joten ehkä tää on sitten yksi keino muistaa kaikista mahtavimmat, sykähdyttävimmät ja siisteimmät jutut. Oli vaikeaa valita kymmenen huikeinta ja vielä vaikeampaa laittaa niitä edes jonkinmoiseen järjestykseen. Jokaisen kun olisi pitänyt olla omalla tavallaan oman kategoriansa ensimmäinen! Mutta ideahan on tärkein, järjestyksestä viis :)

Ensimmäinen viikko BA:ssa oli ihan mahtava. Sää oli superkuuma ja kaikki oli jännää, uutta, omituista, siistiä, kaunista, täydellistä ja kivaa. Tultiin viikkoa ennen koulun alkamista, tutkailtiin ympäristöä, käppäiltiin paljon ja kierreltiin niitä vähiä turistinähtävyyksiä mitä täällä nyt on. Ensimmäiset pari yötä asuttiin hostellissa ja fiilis oli sanoinkuvaamattoman huikea kun päästiin muuttamaan kotiin.

Piknikit ja puistohengailu. Ne ansaitsee ehdottomasti paikkansa vaihdon parhaimmistossa. Puistohengailtiin usein ja käytiin piknikeillä vielä useammin. Buenos Airesin puistokulttuurin veisin mielelläni mukanani myös Suomeen! Ihan parasta.

Mendozan ja Rosarion roadtrip. Tää roadtrippi oli minun ja Venlan ensimmäinen reissu pois kaupungin hulinasta. Suunnitelmissa oli kävästä jo tällöin Santiagossa, mutta se nyt vähän jäi... Kiitos Andien myrskyn. Reissu oli silti mahtava, matkustettiin älyttömiä matkoja busseilla, juotiin paljon viiniä Mendozassa ja otettiin aurinkoa Rosariossa.

Synttärit. Tänä vuonna täytin ensimmäistä kertaa vuosia ulkomailla, ja se oli asia joka jopa jännitti vähän etukäteen. Synttärit oli alkusyksystä kevään sijaan ja ensimmäistä kertaa vaihdon aikana tuli vähän koti-ikävä kun Suomesta tuli niin paljon ihania viestejä <3 Järjestettiin kuitenkin huikeat bileet, kämppä täytty luokkalaisista ja pojat oli leiponeet mulle yllärinä Dulce de leche kakun. Oli ihan superit synttärit.

Tatuointi. Tää oli sellanen juttu, minkä olin päättänyt jo Suomessa. Tarkotus oli ottaa se synttärilahjaksi itselle, mutta siinä tuli vähän Brasilian reissu "sotkemaan" niin sehän venähti sitten kuukaudella. En kuitenkaan jänistänyt Brasiliasta paluun jälkeenkään (päinvastoin) ja tuossa se tatska nyt on ja pysyy :)

Jalkapallo. Tästä mä itseasiassa unohdinkin kertoa täällä blogin puolella, mutta tää peli menee ehdottomasti vaihdon top viitoseen. Käytiin pari viikkoa sitten kattomassa River Plate vs. All boys -peli, eli niin sanotusti paikallista palloa. Tunnelma oli sanoinkuvaamattoman huikea, stadium täynnä, ihmiset huusi, kiroili, hyppi ja laulo koko pelin ajan. Vastustajajoukkueen kannattajat oli eristetty erilliseen "häkkikatsomoon" n. 50metrin turvaväleillä kotifaneista ja stadiumilta sai poistua vasta sitten kun vastustajafanit olivat lähteneet. Miten niin överi fanikulttuuri?
Meillä kävi vielä niinkin hyvä tuuri että kotijoukkue River Plate voitti 2-0, joten päästiin todistamaan myös loppuhullaantumisia, lauluja ja savupommeja. Olihan se nyt siistiä! En ole itse niinkään jalkapallofani, mutta ensimmäistä kertaa tuli seurattua jalkapalloa ihan kaikella mielenkiinnolla. Ehkä se oli se tunnelma, mene ja tiedä, mutta IHMISET jos tuutte joskus Argentiinaan, niin menkää kattomaan.

Gualeguaychun karnevaalit. Vietettiin viikonloppu Gualeguachyssa n.3 tunnin ajomatkan päässä BA:sta mahtavalla sekaporukalla. Tutustuttiin toisiimme entistä paremmin, nukuttiin ahtaasti (sänkyjä oli noin 7 liian vähän), juhlittiin, syötiin ja juotiin hyvin ja mentiin karnevaaleihin! Karnevaalit oli mahtavat, ihan älytön show yhden illan takia. Tällä reissulla tutustuttiin myös Matildaan ja Celinaan entistä enemmän, ja ehkäpä juuri tämän vlopun takia meistä tuli loppujen lopuksi erottamattomat :)

Vieraita Suomesta <3. Vain reilu kuukauden BA-elämän jälkeen sain jo rakkauksia tänne kylään. Se oli ihan mahtavaa, eikä 11 päivää oo varmaan koskaan mennyt niin nopeasti mitä silloin. Oli huikeaa näyttää tytöille tätä omaa elämää ja arkea täällä, kutsua heidät argentiinalaiselle illalliselle meille, käydä Tigressä ja Bombassa ja ihan vaan olla ja elää heidän kanssaan täällä Argentiinassa. Kova ikävä iski kun tytöt lähti, mutta siitäkin selvittiin, ja ihan kohtahan me taas nähdään hihi.

Skydiving. Hulluinta ja siisteintä mitä oon ehkä ikinä tehnyt. Parasta ehkä se, etten koskaan edes ajatellut tekeväni sitä, mutta voihan se olla, että olen helposti yllytettävissä. Mahtava päivä kaikenkaikkiaan ja kokemus minkä tulen varmasti muistamaan myös 50 vuoden päästä. Suosittelen!

Reissut, reissut, reissut. Syy miksi halusin juuri Argentiinaan oli nimenomaan reissaaminen naapurivaltioissa. Mikä tilaisuus olikaan päästä kiertämään Etelä-Amerikkaa, sillein että oli kuitenkin pysyvä "tukikohta" jossain. Näiden viiden kuukauden aikana tuli nähtyä Brasilia, Chile ja Uruguay, tulevaisuuden hommiksi jäi näillä näkymin Peru ja Bolivia ;) Will see... Uruguayssa käytiin ihan pari päivää sitten heittämässä päivän reissu. Vähän ku olis Tallinassa käynyt, hehhe. Brasilian ja Chilen reissut oli huikeita, niillä reissuilla tuli nähtyä ja koettua niin paljon, että niitä ei ihan hevillä unohda!

Ansku

Bye bye la Uade

Tosiaan, viime perjantaina loppu koulu closing ceremonyn merkeissä. Sitä ennen oli ollut kaksi työntäyteistä viikkoa esseiden ja tenttien parissa, joten jokainen vaihtari oli varmaan siinä vaiheessa aika valmis heittämään heipat koululle. Itseasiassa, tunnelma closing ceremonyssa oli haikean sijaan enemmän jopa hilpeä oppilaiden keskuudessa... Tiedä siitä sitten oliko syy tosiaan koulun loppumisessa, vai siinä, että lähes jokainen oli ollut edellisyön juhlimassa Matildan synttäreitä aamuun asti ;) But heyy we did it, diplomit kouraan (niille, jotka ne oli ansainnut) ja adios la Uade!

Mutta mitä tästä la Uaden businesskoulusta sitten jäi mieleen? Strategiset bisneskuviot yrityksen pyörittämisestä Latinalaisessa Amerikassa, vaiko sittenkin joka-aamuiset missiot mahduttaa itsensä täpötäyteen ruuhkametroon, ahh niin ihanat Strabucks-kahvit välitunneilla, business-englanti, joka toisinaan meni yli ja korkeelta, vaiko hetket toistaan ihanampien luokkatovereiden ja uusien ystävien kanssa? Jälkimmäiset kuulostaa jotenkin paljon tutummalta kuin listan ensimmäinen...
Nimittäin voin ihan rehellisesti paljastaa,että ei la Uade musta ainakaan Global Manageria tehnyt :D Koulua (+koulumotivaatiota) oli jotenkin niin vähän, että melkein voisin väittää lomailleeni viimeiset viisi kuukautta... Ups.

Lempparit <3

En ehkä oppinut bisnestä, mutta opin ihan tosi paljon Argentiinasta, sen hallituksesta, tavoista ja omituisuuksista, valuuttakursseista (niin virallisista kuin ei-virallisistakin), sekä opin asumaan miljoonakaupungissa, jossa on enemmän asukkaita kuin koko hela Suomessa, saati sitten kylässä josta olen kotosin ;) Voin totisesti sanoa oppineeni tai ainakin kovasti yrittäneeni oppia asumaan maassa, missä kaikki on vähän levällään (ainakin hallintopuolella), sekä  maassa missä etäisyydet on niin valtavat, että mikään ei koskaan ole eikä tule olemaan lähellä. Kaiken tämän lisäksi voin sanoa oppineeni lisää eri kulttuureista ja ihmisistä, sekä tieetysti voin sanoa oppineeni rutkasti espanjaa! :))

Espanja olikin aluksi yksi murheen kryyni, sillä olin ihan liian korkeella tasolla omaan hola, que tal-tasooni nähden ja lähes jokaisten espanjan tuntien jälkeen oli sanoinkuvaamaton "mä en osaa mitään, oon luuseri"-fiilis. Mutta siitäkin selvittiin, kurssit taisteltiin läpi ja vihoviimeisestä kokeesta räpsähti niin suullisesta kuin kirjallisestakin arvosanaksi 8 !! Voittajafiilis!
....Tietty oishan sitä voinut olla sama motivaatio myös muihinkin kursseihin, niin ei ehkä tarviis nyt enään tuskailla Micromacro-economic:sin uusintatentin kanssa ;)

Opening ceremony -tästä lähdettiin!

Closing ceremony - ja tähän päädyttiin!

Mutta tällaista tänne. Hyvästit la Uadelle ja hyvää viimeistä viikkoa meille, ketä meitä nyt täällä on vielä jäljellä. Vika viikko Buenosissa tulee sisältämään lisää heippoja ja hyvästejä (buu), mutta toivon mukaan myös paljon auringon paistetta ja hyviä hetkiä, sekä (jee) Venlan synttäribileet! Sitten onkin aika pakata kimpsut ja kampsut ja lähteä jälleen kerran talvesta kohti kesää ;)) Kohta nähdään Suomi.

Ansku

On my skin

Heipparallaa,

saatoinkin joskus mainita, että viimeaikoina Bairesin auringon alla on tapahtunut "kaikkea muutakin jännää". No nyt voin vihdoin paljastaa, että mitä!

Noin kolmisen viikkoa sitten kävin nimittäin ottamassa uuden tatuoinnin! Nyt on ja pysyy iholla pieni muisto kaikesta, mitä oon täällä puolen vuoden aikana saanut kokea ja oppia.

Idea "vaihtotatuoinnista" oli muhinut jo pitkään päässäni ja Business law:in tunneilla (muistiinpanoista voi arvata, että miksi juuri sillä tunnilla) se idea sitten viimein siirtyi kynästä paperille. Kun kuva oli paperilla, iski kärsimättömyys ja oli samantein ruvettava hoputtelemaan Assuria matkaamaan kanssani tatuointistudiolle. Sainkin ajan vain parin päivän päähän, joten eipä siinä sen enempää kerennyt edes stressailemaan... Äitillekin muistin ilmottaa n. tuntia ennen skypessä, että tällaista tälläkertaa :D 

Halusin vasempaan ranteeseeni Buenos Airesin kirjaimet, mutta kuitenkin sillein, että niitä ei tajua jollei tiedä ;) Hintaa tatuoinnille kertyi alle 30 euroa, paikka (Welldone tattoos) vaikutti oikein ammattimaiselta, tatskaajapojat söpöiltä, ja nohh hyvin englantia puhuvilta.

Mutta siinä se nyt on, kirjaimet BsAs ikuistettuna iholle. Me gusta!

Kivaa maanantaita kaikille :)

Ansku

Meanwhile in Santiago, Chile

Moi,

viikon internet-vieroituksen jälkeen täällä taas ollaan!

Viime torstaiaamuna koitti vihdoin ja viimein lähtö Santiagoon, Chileen. Perillä Santiagossa odotti Isidora ja mukaan reissuun lähti tottakai, vakio matkaseuralainen Venla. Viime kerrasta viisastuneina hypättiin bussin sijasta lentokoneeseen ja ylitettiin Andit lentäen.

Andit

Santiago oli nätisti sanottuna "paluu sivistykseen" Buenos Airesin jälkeen. Modernit rakennukset, eurooppalaiset/suomalaiset brandit (H&M, Lumene, Koff !!), toimiva julkinen liikkenne ja siisti katukuva. Kaikki nämä todisti sitä mitä tiedettiinkin: Chilellä menee paremmin kuin meidän rakkaalla vaihtokohteellamme Argentiinalla.

Santiago oli kaunis, laaja ja matala suurkaupunki jylhien vuorten ympäroimänä. Kaupunki on rakennettu matalaksi maanjäristysten vuoksi (joita Isidoran mukaan on pieniä jopa kerta viikkoon) ja se tekikin siitä hieman erinäköisemmän kaupungin. Mutta kenen idea oli sitten rakentaa sinne Etelä-Amerikan korkein pilvenpiirtäjä? Tiedä sitä sitten.

Vuoret saastepilvien takana 

Isidora ja mie :)

Toisinaan on mahtava huomata mistä kaikkialta sitä itsensä aina löytääkään. Tällä kertaa siis Chilestä Isidoran ja sen superkivan perheen luota. Enpä olisi uskonut sitäkään vielä muutama vuosi sitten :)

Isidora ja hänen perheensä oli ihan loistava ja niin vieraanvarainen, että meidät hemmoteltiin ihan pilalle. Oli oma huone ja kylppäri, mahtavia aamupaloja, lounaita ja illallisia (hello kaikki uudet kilogrammat), mutta kaiken lisäksi myös loistavia keskusteluita perheen kanssa. Isidoran vanhemmat olivat erittäin kiinnostuneita Suomesta ja me tottakai Chilestä, joten keskusteltavaa riitti. (Mistä voikin varmaan päätellä, että keskusteluja ei käyty espanjaksi köhköh)

Mekin vastavuoroisesti saatiin nostaa Suomea (ja Lahtea!) maailmankartalle. Perheen isä halusi muunmuassa nähdä Lahden koulumme ja asuntomme Google Mapsista. Täälläpäin kun on niin kovin harvinaista asua tämän ikäisenä jo omillaan. Huvittavinta kuitenkin oli ehkä se, kun perheen äiti paljasti meille Isidoran isän kuunnelleen internetistä suomalaista radiokanavaa. Huikeeta :D

Viikonloppu opetti kaikessa lyhykäisyydessään hyvin paljon, sillä päästiin suoraan paikallisten elämän keskelle. Isidora kuljetteli meitä autollaan paikasta A paikkaan B ja päästiin näkemään niin paljon enemmän kuin mitä itse oltais ikinä keksitty Wikitravelin ja Lonely Planetin vinkkien avulla.

Käytiin todella siisteissä ravintoloissa syömässä (kuva yllä ja alla), syötiin chileläistä ruokaa, juotiin chileläisiä drinkkejä kuten terremotoja ja piscoa cokiksella, lähdettiin road tripille Valparaisoon ja meren rannalle Viña del Mariin, käytiin chileläisissä kotibileissä ja osallistuttiin Isidoran perheen sapatille.

Isidora oli järkännyt meille myös englanninkielisen viinitourin Pirquessa. Päästiin maistelemaan viinejä nyt myös Andien toisella puolella ja kyllä, hyvälle maistu viini myös sillä puolen!

Eipä aikaakaan kun piti jo sanoa heipat Isidoralle ja hänen perheelleen, kiittää kaikesta ja toivottaa heidät tervetulleiksi vastavierailuille Suomeen :)

Santiago oli mahtava viisipäiväinen irtiortto arjesta, mutta valitettavasti se ei paljoa helpottanut Buenos Airesissa odottavia koulutehtäviä ja ryhmätöitä. Nyt pitäisikin jaksaa pari viikkoa ahertaa koulua (koko neljän kuukauden edestä) ja sitten alkaakin olemaan vaihto-opiskelut koulun osalta paketissa. Huhhuh.

Kuitenkin, Santiago on nyt check. Ansku ja Venla kiittää ja kuittaa lentokoneen takapenkiltä. Peace.

Ansku

Takatakatakakesä

Hehei, Buenos Airesista moikka :)

Ollaan noin viikon verran saatu nauttia loistavista keleistä ja niistä piristyneinä touhuttu kaikenlaista. Johan täällä kerkeskin olla pari niin kylmää viikkoa (tai ainakin aamuja ja iltoja), että pelkäsin toukokuussa käveleväni pipo päässä pitkin Bairesin katuja. Hätäpäissäni kerkesinkin jo käymään takki-, housu- ja kenkäkaupoilla ;) Mutta onneksi ei ihan vielä tarvinnutkaan kiskoa sen enempää nuttua niskaan. Nyt ollaan menty pitkin viikkoa yli 25 asteen ja tänä viikonloppuna oli jo niin kuuma että sai laittaa hamosen päälle ja arderasvaa nenänpäähän. :) Kesä tuli takaisin, ylävitonen sille!

Viikko sitten meillä oli täällä vieraita Santiagosta, (luokkalainen Lahdesta tuli viikonlopuksi kylään), joten päästiin taas kiertelemään La Bocaan ja San Telmoon. Mutta mikäs niitä kujia on käppäillessä, ei ne ainakaan vielä alkanut kyllästyttämään.

Viime päivinä aika on ottanut kauhean loppukirin ja tuntuukin siltä, että vapaapäivät ja koulupäivät vaan hupenee silmissä. Nyt kun ollaan aloitettu Venlan kanssa Reggaetonkin, tästä vaihtoelämästä on alkanut hiljalleen muodostumaan ihan normaali elämä. Koulua, kavereita, synttäreitä ja harrastuksia.. Aamuja kun maidot on pitkin lattioita ja iltoja kun voi vaan laittaa hymyssä suin pään tyynyyn ja ajatella, että olipas kiva päivä.

Vaikka alitajuntaisesti sitä tietääkin, että hitto, aika täällä rupeaa oikeasti käymään vähiin ja ihan kohta sitä jo tilaa Absilta kahvin suomeksi, syö Ässämixeistä ja irtokarkeista mahan kipeäksi, elää ensimmäisen Suomi-viikon maitorahkalla, fetalla, raejuustolla sekä mustikoilla, niin silti.. Tätä kaikkea tulee varmaan joskus aika kova ikävä ja nyt onkin yritettävä vain nauttia tästä viimeisestä reilusta kuukaudesta mahdollisiman paljon :)

Ollaankin kuluneen viikon aikana otettu ilo irti kesän comebackista ja oltu paljon lähipuistoissa porukalla hengailemassa. Puistohengailun ja seitsenpyörällä pyöräilyn (kyllävain) lisäksi, ollaan käyty myös laukkakisoissa häviämässä rahojamme. Mun sisäinen uhkapeluri uskalsi riskeerata 10 pesoa (eli reippaan euron) hevoselle, jolla oli kaikista pienimmät kertoimet. Haha

Eiköhän nää vaihdon heppajutut ollut nyt kuitenkin tässä, kun laukkakisat ja hevospoolo on molemmat check.

Minäkin olen siellä, vaikka Jamo blokkaskin yllättävän hyvin meikän kuvasta ;)

Pikkaisen kun poikkeaa tutuista kortteleista sivuvasemmalle, niin kyllä tästä kaupungista aina jotain tekemistä löytyy. Tänäänkin vuokrattiin pyörät ja lähdettiin tuttumme Anssin Graffiti-tourille pyöräilemään. Oli mahtavaa, sai katsella Buenos Airesia ihan uudesta vinkkelistä ja mitä parasta, pääs pyöräilemään!

Pongaa nukkuva mies

Graffitit on Argentiinassa laillisia ja suurimpaa osaa voi kuvailla ennemmin taideteoksiksi kuin sotkuiksi. Ne on niin osa tätä kaupunkia, että ois vaikea kuvitella Buenos Airesia ilman niitä.

 

Tähän viikkoon on kuulunut muutakin jännää, mutta siitä enemmän sitten kun saan ensiksi kuvan napattua ;) Hihih. Nyt kello on jo niin paljon, etten tiedä miten hyvin espanjan läksyjen kanssa enää voi käydä... Seuraavaan kertaan!  

Ansku